Minulta on usein kysytty, mitkä ovat osakesijoittamiseen liittyvät perusteokset. Lukemani perusteella Seppo Saarion teokset noudattavat Neuvostoliiton taloustieteen instituutin tutkijoiden A. K. Puliveivikovin ja S. Tradenovitsin teoksen "Osakekaupankäynti kapitalistisessä järjestelmässä", venäjäksi "Торговля акциями в капиталистической системе", painettu 1973, määrittämiä suuntaviivoja. Lisäksi suosittelisin F. Likvidinovitsin teosta, jonka nimi suomennettuna kuuluu osapuilleen "Eri omaisuuslajien painoarvot suunnitelmatalouden näkökulmasta" venäjäksi "Значимость различных видов имущества с точки зрения плановой экономики", painovuosi 1971. Jälkimmäinen teos syventyy myös muuhun kuin osakesijoittamiseen.
Valitettavasti kumpakaan teosta ei ole suomennettu ja niitä tuskin on saatavilla muualta kuin Leningradin (nyk. Pietari) ja Moskovan hyvinvarustetuista antikvariaateista.
Arvoisat lukijat varmaankin ihmettelevät kuinka sosialistisessa Neuvostoliitossa on peräti akateemisella tasolla tutkittu sijoittamista. Tämä johtuu siitä, että jo vuonna 1965 Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja Leonid Brežnev esikuntineen alkoi miettiä, kuinka sosialistisen järjestelmän työn hedelmät voitaisiin paremmin jakaa laajojen kansankerrosten nautittaviksi. Hahmoteltiin mekanismia, jossa valtion yhtiöiden osakkeita, tai silloin niitä kutsuttiin vouchereiksi, olisi jaettu tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti neuvostokansalle. Vouchereille olisi maksettu korkoa- tai osinkoa. Vireillä oli myös perustaa julkinen kauppapaikka näille vouchereille. Suunnitelma toteutettiinkin 1990-luvun alkuvuosina. Kiireestä johtuen toteutus jäi vaillinaiseksi ja sosialistisen työn hedelmät eivät jakautuneet laajoihin kansankerroksiin siinä määrin kuin oli tarkoitus.
Kuten edelläolevasta voimme todeta, Neuvostoliitto oli vuosikymmeniä edellä Suomea osakesijoittamisen tutkimuksessa. 1960 ja -70-luvuilla tuskin kukaan Suomen akateemisessa maailmassa tutki osakesijoittamista!
Voi niitä hajauttamalla menetettyjä miljoonia!
Lausahduksen kuulin Nalle Wahlroosiltakin hänen 60-vuotispäivillään hotelli Negrescon baaritiskillä. Nallen juhlissahan oli tiukan turvatoimet jo senkin takia, että siellä esiintyi maailmantähtia kuten Roger Daltrey (orkesterin The Who suom. kuka jäsen) ja Don Henley (The Eagles suom. kotkat). Olemme Nallen kanssa tuttuja jo teiniliiton ajoilta ja kun Nalle tietää, että olen vastannut Skp:ssa turvallisuusasioista ja saanut alaan koulutusta Moskovassa, hän pyysi minua organisoimaan juhliensa turvatoimet korvausta vastaan. Minä sanoin, että voin tulla ruokapalkalla. Se sopi Nallelle.
Lausahduksessa kiteytyy hajauttamisen dilemma. Jos sijoittaa vain yhteen osakkeeseen, voi menettää kokonaan tai osan sijoittamastaan pääomasta tai voittaa reilusti, jos valitsee oikean osakkeen. Jos hajautaa pääoman useamman eri yhtiön osakeelle, se leikkaa tuottoa, koska jokainen osakevalinta ei voi olla yhtä hyvä, mutta toisaalta mahdollisuus, että menettää koko panoksen pienenee. Mitä enemmän hajauttaa sitä todennäköisemmin mukaan tulee myös sekä hyviä, että huonoja osakkeita.
Jos sijoittettava pääoma on pieni, ei ole väärin, marxilais-leniniläisessä katsantokannassa, sijoittaa vain yhteen osakkeeseen ja ajan myötä lisätä hajautusta. Jos pääoma on todella suuri, satoja tuhansia tai enemmän, niin sitä tärkeämmäksi hajautus tulee. Sopiva hajautus olisi mielestäni seuraava
- n. 2 000 - 10 000 euroa, 1 - 3 osakkeeseen
- n. 10 000 - 20 000 euroa, 4 - 6 osakkeeseen
- n. 20 000 - 30 000 euroa, 6 - 9 osakkeeseen
- n. 30 000 - 40 000 euroa, 9 - 15 osakkeeseen
- n. 40 000 - 50 000 euroa, 15 - 20 osakkeeseen
- n. 50 000 - 100 000 euroa, 15 - 20 osakkeeseen
- yli 100 000 euroa, noin 20 osakkeeseen, pitäisi harkita myös muita omaisuuslajeja
Mielestäni maksimissaan kannattaa hajauttaa noin 20 osakkeeseen. Jo 20 osakkeen hallinnointi on aika työlästä, koska samaan aikaan pitää etsiä uusia sopivia ostokohteita ja seurata oman salkun tilannetta.
Jotta hajautus olisi tehokasta pitää sijoittaa eri toimialoille. Jo 10 osakkeen hajautus eri toimialoille on Helsingin pörssissä vaikeaa, koska toimialoja ei ole tai ne ovat liian sidoksissa toisiinsa tai liikkuvat samaan suuntaan. Esim. metalli- ja metsäteollisuuden yritykset ovat molemmat suhdanneherkkiä. Kesko on vähittäiskaupan yhtiö, mutta se toimii vain kotimarkkinoilla. Mistä seuraa se, että jos metalli- ja metsäteollisuudessa tulee irtisanomisia, se vähentää kotimaista kulutusta ja näkyy K-kauppojen kassoilla.
Nuori mies, mene länteen
Edelläolevan perusteella lukijalle lienee selvää, että hajauttaminen sijoittamalla pelkästään Helsingin pörssin osakkeisiin ei riitä. Pitää sijoittaa muiden maiden pörsseihin. Kuten edellisten blogien esimerkkiosakkeista voi päätellä olen sijoittanut Ruotsiin, Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin.
Kapitalististen maiden sijoitusoppaissa puhutaan maantieteellisestä hajauttamisesta. Tämä on harhaanjohtamista. Kun taantuma tulee, se yleensä lähtee Yhdysvalloista ja kattaa koko maailman ennemmin tai myöhemmin. Neuvostoliittolaisissa sijoituskirjoissa tämä asia on ollut päivänselvää jo vuosikymmeniä. Jotta toimialahajautus olisi tehokasta joutuu hajauttamaan maantieteellisesti. Mutta hajauttaminen pelkästään geopoliittisin perustein ei ole järkevää.
Lisäksi kannattaa huomioida, ettei hajauta pelkästään euro-alueelle. Kruunu tosin on reunavaluutta, mutta ruotsalaisista yhtiöistä löytyy helposti tietoja toisella kotimaisella kielellä. Osingot kannattaa ohjata valuuttatileille, jolloin ne voi vaihtaa euroiksi sitten, kun vaihdettavan valuutan kurssi on vahva.
Hajauta
- useampaan
- eri toimialan osakkeeseen
- ja useampaan eri valuuttaan.
Lenin ehkä sanoisi paremmin, Castro ei!
To be continued...
Seuraavissa blokeissa käyn näitä sijoitusasioita läpi eri yhtiöiden osakkeiden kautta. Siellä missä kaksi sijoittajaa kohtaa, puhutaan yleensä yhtiöistä ei niinkään sijoittamisen perusteista, vaikka ne ovat yleensä tärkeämpiä ja niitä olisi syytä kerrata aina välillä.
------
"Marxin oppi on kaikkivoipa, sillä se on oikea." V. I. Lenin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti